(Lyhyt vaitiolo.)
KERTTU (painokkaasti): Paras olisi kenties, että itse kokisit rihmasi,
Lalli.
LALLI: Sinikka tekee sen niin mielellään.
KERTTU: Sen kyllä uskon. Mutta oletko tuuminut tuota, miksi hänestä nyt äkkiä on tullut niin innokas metsänkävijä?
LALLI: Kah, ihana on kulkea illan kuutamolla.
KERTTU: Luulet hänen erässä kulkevan? Kun ei itse sattuisi satimeen!
LALLI (hymyillen hiljaa): Isänsä tytär on Sinikka. Pitää herkät hiiren korvat. Välttää erämiesten ansapuut.
KERTTU: Ansat kiertää, erämiestä ei kierrä.
LALLI (katsoo häneen): Tiedätkö jotakin?
KERTTU: Tiedänpä, mitä tiedän. Kaksi varjoa vierekkäin kuutamoisilla hangilla hiihtelee.