TUURA: Itse sinä et metsästä enää?
LALLI: En. Tyhjän työtä on metsän käveleminen.
TUURA: Mikä sinusta miehen työtä siis?
LALLI: Kasken kaato, kumppani, pellon raato ja aatran hatasarvisen perässä asteleminen. Siitä talo kostuu ja isäntä ävärtyy. Siitä pilkkeet emännällekin pirahtelevat.
TUURA: Mutta jonka jalka kapsaa, sen suu napsaa. Muista se, Lalli!
LALLI (puoli-ääneen): Sitä tuo mahtanee napsaa sinunkin suusi.
TUURA: Sanoitko jotakin?
LALLI: En mitään. (Hymyillen.) Sanoin vaan, että kesällä ei kerkeä, talvella ei tarkene.
TUURA: Kuitenkin oli ennen metsänkäyminen sinun suurimpia ilojasi!
LALLI (synkistyen): Ennen. Ehkä.