LALLI: Elän niinkuin isätkin elivät.
TUURA: Siinäpä se. Aika on vierähtänyt sinun ohitsesi.
LALLI (harvakseen): Minä arvaan oman tilani, annan arvon toisellekin.
TUURA: Sen jokainen tietää.—(Vaitiolo.) Et sinä käy heimon käräjissä, et kihlakunnan yleisissä kokouksissa. (Varovasti.) Turhaan tänne tuonaan, kun Ristin soturit maahan tulivat, arpakapulankin kansan päämiehet lähettivät.
LALLI (kärsimättömästi): No, tuosta minä olen saanut kuulla— arpakapulasta!
TUURA (puoli-ääneen): Saatpa kuulla siitä vielä enemmän.—(Varovasti.)
Et noussut sotaan silloin, kun koko heimo nousi…
LALLI (ylpeästi): Siksipä minua ei voitettukaan heimon keralla.
TUURA: Mutta siitä kantavat nyt kaunaa sinulle kylän miehet…
LALLI: Kantakoot!—Kapuloikoot!
TUURA: Ja siksi sinun elosi tästä lähtien on tuleva yhä yksinäisemmäksi.