TUURA: Sinä itse teet sitä, ystäväni.
LALLI: En!
TUURA: Taikka sitten sinä vihaat heitä.
LALLI (harvakseen): Siksi minä olen kodin korpeen rakentanut, että asuisin siinä ja olisin onnellinen. Miksi minä muka vihaan ihmisiä? Siksi että rakastan itseäni, ymmärrätkö?
TUURA: Tuoko on sinun suurin rakkautesi?
LALLI (hymyillen hiljaa): Muuta ei ole rakkaus muidenkaan.
(Vaitiolo. Lalli tuijottaa synkkänä tuleen.
Tuura on istunut pöydän luo.)
TUURA: Merkillinen mies sinä olet, Lalli. Et tajua ajan nykyisen merkkejä.
LALLI (ylenkatseellisesti): Mitkä ne ovat?
TUURA: Että ihmisten tulee yhtyä, käsi kädessä käydä. Ei elää erillään, kuten pedot metsässä, vaan toimittaa yhdessä yhteiset tuumansa ja asiansa.