TUURA: Kontion kolkkaat sinä vielä joskus, kun omien peltojesi perille eksyy. Mutta et etempänä käy.
LALLI: Ei ole tarvis mennä kalaan merta etemmäksi.
TUURA (varovasti): Et siellä samoa, missä luulet liikoja liikkuviksi?
LALLI: En.
(Vaitiolo.)
TUURA (lähestyen häntä): Tunnusta pois, kuoma: jos olisi sinulla valta niinkuin on mieli, kolkkaisit kyllä mielelläsi jokaisen, joka tulee peninkulmasi kuuluville.
LALLI (naurahtaen väkinäisesti): En minä mikään murhamies ole.
(Vaitiolo.)
TUURA: Täältäkin sinun tekisi mieli muuttaa yhä kolkompaan korpeen ja yhä synkempään sydänmaahan, ellet arvelisi heidän sinnekin löytävän tiensä sinun perästäsi.—Sinä pelkäät ihmisiä, Lalli.
LALLI (kiivaasti): Pelkää? kuka pelkää?