LALLI (katsoo vielä hetkisen hänen jälkeensä): Nyt Lapinkorpeen!— (Menee mietteissään yli näyttämön.) Verkko kiertyy, kiertyy, apaja vedetään yhä lujempaan minun ympärilleni. (Tarttuu molemmin käsin päähänsä, on kuin vasta tajuaisi koko onnettomuutensa ja syöksähtää ovelle.) Vaimo! Tulehan tänne, vaimo!
KERTTU (tulee): Huusitko minua? Mitä tahdot?
LALLI (katsoo häneen): En mitään.—(Vaitiolo. Etsii jotakin ovipielestä.) Mihin lienen kintaani pannut?
KERTTU: Sinnehän nuo ovensuu-lautsan alle viskasit. Etkö muista?
LALLI (jupisten): Kun on se yksi pää kesänsä talvensa… Missä?
KERTTU: Siellä, siellä.
LALLI: … tervata tuo pitänee.—Kaitse kotia sillä aikaa!
KERTTU: Lähdetkö mihin?
LALLI: Lapinkorpeen lähden.
KERTTU: Nyt? Yötä vasten?