Tuonen pursi tuima pursi
korkeana kuohut mursi;
pilvi kuun yli kulkee.
Unten haaksi hauras haaksi
horjuu, vaappuu, jää jo taaksi;
pilvi kuun yli kulkee.
Iloinnenko taikka surren
nään ma Tuonen tuiman purren;
pilvi kuun yli kulkee.
Milloin heikon haavehahden?
Istuessa illoin kahden;
pilvi kuun yli kulkee.
(Painaa pään käsiinsä ja puhkeaa hiljaiseen nyyhkytykseen. Päre pihdissä sammuu. Pitkä vaitiolo.)
LALLI (tulee mykkänä, synkkänä ja otsa rypyssä, istuu raskaasti rahille lieden ääreen): Pimeässäkö täällä istutaankin?
KERTTU (nousee väsyneesti ja sytyttää päreen): Pianpa palasit.
LALLI: Palasin.—Mitä Sinikka itkee?
KERTTU: Mitä itkenee. Taitaa olla omat huolensa hänelläkin.—
(Vaitiolo.) Tapasitko tietäjän?
LALLI: Kotavuorella kohtasin hänet.