(Vaitiolo. Kulkuset helähtävät pihalla.)
SINIKKA (rientäen ikkunaan): Äiti! Nyt ne menevät!
KERTTU ei vastaa.
SINIKKA (aukaisee ikkunaluukun ja katsoo lähtijöiden jälkeen niin kauan kuin kuuluu kulkusten kilinää, joka heikkenee vähitellen; kuun valo lankeaa hänen kasvoilleen): Äiti! Minä pelkään.
KERTTU (soinnuttomasti): Mitä, lapseni?
SINIKKA: Että Inko ei palaja.
KERTTU tuijottaa tylsästi eteensä.
SINIKKA (sulkee hitaasti ikkunaluukun, palajaa takaisin värttinänsä ääreen, kehrää hetkisen ja hyräilee):
Sinikan laulu.
Kantoi tuuli purtta kahta tuolle puolen Lemmenlahta; pilvi kuun yli kulkee.