INKO: Hyvästi, Sinikka, soreahius!
KERTTU: Kuuma tina kurkkuhusi!
SINIKKA: Milloin takaisin tulet?
KERTTU: Etkö lähde siitä, sudenruoka?
INKO: Aamulla tulen. Silloin on minullakin uusi jumala!
(Menee. Sinikka seuraa häntä eteiseen. Palajaa hetken perästä takaisin ja yrittää lähestyä äitiään. Kerttu istuu rahilla pöydän ääressä, kädet hervottomina sylissään ja huojutellen ruumistaan edes takaisin ikäänkuin topertuneena siitä, mitä on tapahtunut.)
SINIKKA (arasti): Äiti!
KERTTU ei vastaa.
SINIKKA (menee hitaasti karsinanpuolelle, vilkaisee vielä äitiinsä ja ryhtyy koneellisesti värttinää vääntämään; pysähtyy työstään ja painaa sydäntään): Äiti! Minulla on niin paha aavistus sydänalassa.
KERTTU ei vastaa.