INKO (epäröiden): Taitaa isäntä suuttua…
HENRIK PYHÄ: Tee, kuten käskin. Näethän, että kaikista korvaus suoritetaan. (Laskee rahan pöydän nurkalle.)
KERTTU (pyyhkäisten rahat lattialle): Minäpä en huoli teidän rahoistanne!
HENRIK PYHÄ: Vaimo, vaimo! Herra yhdessä ankaran kirkkokurin kanssa on sinun kovan sydämesi pehmittävä.—(Ingolle.) Kuten käskin, tehtäköön.
INKO (jupisten): Menköön sitten sinun vastuullasi. (Ottaa leivän tangosta.)
KERTTU: Väkivaltaa!
HENRIK PYHÄ: Ei, vaimo. Oman käden oikeutta vaan. (Ingolle.) Tule!
INKO: Etkö illasta siis?
HENRIK PYHÄ: Ennen aterioin taivas-alla kuin kieron naisen huonehessa.
—Menemme.
(Heittää viitan hartioilleen ja poistuu.)