KERTTU: Sinä olet käynyt niin harvapuheiseksi viime aikoina.
LALLI: Häh?
KERTTU: Ja niin synkkämieliseksi. Tuskinhan enää päiväkausiin suutasi aukaiset.
LALLI: En ole ennenkään ollut mikään kielenpieksäjä luonnoltani.
KERTTU: Et. Mutta nyt näytät aivan mykistyneen.
LALLI: Soitat sinä suuta minunkin sijastani.
KERTTU: Lienenkö liiaksi suupaltti minäkään!—(Vaitiolo.) Kolkkona käyt sinä kotona, synkkänä korvessa…
LALLI (jyrkästi): Entä sitten? Eivätkö ole omat askeleeni?
KERTTU: Ka, ka…
LALLI: Milloin loppuu lappamisesi?