KERTTU: Isäsikö?—(Hymähtäen.) Jos saavuttaa, saattaapa vähän kovistellakin oman käden käyttäjiä.
SINIKKA (säikähtäen): Äiti!
KERTTU: Leikkiähän minä laskin, lapsi kulta, leikkiä.—Eihän isä heille mitään pahaa aio. Muuten lylyn lumelle lykkäsi.
SINIKKA: Mutta miksi otti hän kirveen mukaansa?
KERTTU: Ka, eihän sulin käsin painiin mesikämmenen kanssa mennä.
SINIKKA (itsepintaisesti): Mutta miksi huusit sinä hänen jälkeensä: »et enää saavuta heitä».
KERTTU: Ettei hän tosiaankaan turhan tautta matkamiehiä ajaisi.—Eikä ajakaan. Karhun kaatoonhan isäsi on koko viikon aikonut. Siksi kirveenkin tahkosi.
(Vaitiolo.)
SINIKKA: Äiti!
KERTTU: Niin, lapseni?