SINIKKA: Minä pelkään, että isä tappaa heidät!
KERTTU (tyynesti): Ei isäsi miesmurhaa tee.
SINIKKA: Hän oli niin hirveä hahmoltaan, kun hän läksi. En ole isää vielä ikinä nähnyt sellaisena.
KERTTU: Hiljainen mies on isäsi, ei tahdo pahaa kenellekään. Mutta ihmiset eivät anna hänen olla rauhassa. Siksi hän joskus vihastuu.
SINIKKA: Vihoissaan vielä tuhotöitä tekee.
KERTTU: Ei ole tehnyt ennenkään.—Pian iloisena miehenä metsältä palajaa. Silloin täällä hilpeät peijaat pidetään, karhu tupaan kannetaan.
SINIKKA: Eihän isä ole ennenkään karhun peijaita pitänyt?
KERTTU: Pitää vielä, pitää. Kaikki kylän miehet kestiin käsketään, virret viritetään, kisat päiväkautiset karkeloidaan. Siinä kihlat vaihdetaan…
SINIKKA: Äiti! Minä en huoli muista kuin Ingosta.
KERTTU (loruillen kuin lapselle): Huolit, lapseni, huolit. Tulevat
Turusta kosijat, toiset Kokemäeltä vierähtävät…