SINIKKA (lähestyen arasti häntä): Isä!
LALLI (päätään nyykähyttäen): Sinikka!—(Äkisti.) Ei, ei, minun täytyy pois! Ennen kuin hän tulee.
KERTTU: Kuka?
LALLI: Hän—etkö kuule?
INKO (rohkaistuen toisen hädästä): Ajaako—sinuakin—joku takaa?
LALLI (kuuntelee): Ei. Hän ei vielä löytänyt minua. Hän ei nähnyt jälkiäni. Hän ajaa ohitse.—(Hengähtää, hänen jännityksensä herpautuu; valittavalla äänellä.) Missä olen? Miksi ei kukaan anna minulle juoda?
KERTTU tarjoaa haarikan hänelle.
LALLI juo ahnaasti.
KERTTU: Mistä tulet? Missä olet ollut?
LALLI (tarjoten haarikan hänelle) En tiedä. Metsä otti minut.