Kesän kukkaset elpyy kyllä taas tullessa keväimen — kun kestäis kesämme lempi yli talven ja tuiskujen!
1895.
Rakastunut.
Raikkahasti laulaa aamun aalto, kun se läikkyellen rantaan lyö, hilpeä on haapalehdon helke, sit' ei paina elon päivätyö; yksin kerttu laulaa murheissansa ikävöiden omaa armastansa.
Minä myöskin aamun aallon lailla ennen lapsenmiellä laulelin, sitten lietona kuin rannan haavat leikin, lemmin, lauloin, tanhusin; nytp' on riemu poissa, kerttu kulta, saanut olen huolenvirret sulta.
1895.
Matkalla.
Matka pitkä, mieli musta, mistä lohdun saapi?
Entis-ajan auvon muistot murheet karkoittaapi.
Sinne jäi mun neitoni kuin kukka kotirannan;
venhoni ma viiman viedä aukealle annan.
Ällös kukka kotirannan katso ulapalle,
katso ennen laaksohon tai rannan kukkulalle.