Kumartavat Luojan kuuta "Kaunis kumppani, kaitsija elon unien, herätä haaveita, älä ärjyjä sydämen, sielun peikkoja; ole oikea toveri!"
Yötäkin ylistelevät: "Tähdet kirkkahat, kynttilät Jumalan juhlan, olkaa lempeät, älkää ankarat ijäti kuin on kohtalo, kuin sen vaskiset vasamat!"
Kuuntelevat kuu ja päivä, tähdet lempeät lupaavat.
Meri yksin ympärillä huoahtaa ja huutaa raskahasta rinnastansa: "Luonnon laajan lapset! Kaikki on katoova kerran, unen saaret uppoo, painuvi paraskin haave, pilvilinna hienoin."
Laulahtavat lapsikullat: "Niinpä kauniisti nukumme pohjalla meren sinisen, lemmenkukkien lomassa."
Lauluja ja ballaadeja.
Pyhäkkö.
On yö, kun astuin kammioos,
oli aamu, kun heräsin suuteloos,
miten kadulle pääsin, ma tuskin muistan;
ma seison ja katson ja päätäni puistan.
Ei varmaankaan lie totta tää.
Niin kaunis mun päätäni pyörryttää.
Niin ihana ollako ihminen voi?
Kuin joulukirkko mun sieluni soi.
Sa armas laps! Sa auringon laps!
Sa maailman kirkkaus kiharahaps!
Miten saatoit sa olla niin kaunis ja hyvä,
niin valoisa, lempeä, lämmin ja syvä!