Ja väität, etten sua lemmikään ja tuhkaa vain jo tuntehein on taula ja että löyhä lie sen lemmen paula, mi aina ihannoi vain itseään.
Ei taide taivon päivää luoda saata,
vaikk' kyllä tähden. Siks se kuvaa ain
vain päivän heijastuksia ja maata.
Ma ennen kyllä lauloin neitojain,
mut sinun eessas täytyi laulun laata
ja itseäni ilmi tuoda vain.
1896.
Sukkamieli.
Kaks istui palolla paimenta,
yks verevä, toinen vaalea.
Se verevä se soitteli torveaan,
se vaalea vaieten istui vaan.
Niin saapui kolmas ja kaukaa huusi
"Hei veikot, hei, mull' on tarina uus!
Tuoli' äsken ma Sukkamielen näin,
kun astelin aamunkoittohon päin.
Hän oli niin viehkeä varreltaan
yli kunnahan korsien kulkeissaan.