Sinikellot soi hänen silmistään,
katinkullat kuulteli päällä pään.
Ja kun hän kulki, niin aatelkaas,
hän viittas mulle ja viittas taas!"
Näin kolmas se haasteli riemuiten,
ja kaiholla kuuli se verevä sen:
"Ken miekkonen näkis hänet kerrankaan!"
Se vaalea vaieten istui vaan.
Se vaalea istui itkien.
Hän oli jo nähnyt immen sen.
1896
Tälläpä pojall' on —.
Tälläpä pojall' on kulta jo tietty ja kulta kuin apilan kukka, huuli joll' on kuin mansikan marja ja silmä kuin sametin nukka.
Tälläpä pojall' on anturakengät
ja kello, mi käy ja kukkuu —.
Varrohan, tyttöni, kyllä ma joudun,
jahka sun äitisi nukkuu.
Tälläpä pojall' on välkkyvä varsa
ja karhun talja on reessä —
varrohan, varsani, kohta sa välkyt
pappilan kuistin eessä.