17.
Näkinkengät ne rannalla karskui
ja helisi heisipuut.
Kuka rantoja riemuiten kulkee?
Niin kulje, kulje ei muut —
Siell' impeni armahin astuu
näkinkengillä keikuttain.
Häll' oli niin valkea jalka,
sen kerran ma nähdä sain.
18.
Vait! Hän nukkuvi
nurmella.
Käkönen kukkuvi
kaukana,
Tuuloset vienot
tuomipuun
tuoksuja kantelee,
haavehet hienot
marjasuun
nauruja narrailee,
nauruja impeni nuoren.
Vait!
Vait! Hän nukkuvi
valveillaan.
Kesä se kukkuvi
kulmillaan.
Kesä se laihoja
tähkäpäin
täysin jo lakoilee,
lempi kaihoja
kypsyttäin
rintoja raukaisee,
rintoja impeni nuoren.
Vait!
19.
Sua katselen silmin ma huikaistuin kuin kaunista sateenkaarta, sua silmäni sulkien muistelen kuin merenlaskija lehtosaarta.
Sua katson ma hiljaa henkien kuin kuvaa äitini armaan ja uskon, ett' enkelit lapsuuden nyt lähellä liikkuvat varmaan.
20.