Jo lapset laivoja veistää, jo karkelot kyliltä soi, kevät laulaen lehtoja astuu ja kumpuja kullervoi.
Suvituuli jo Suomehen saapui, puki nuoriksi nurmet ja puut — oi, joutuos impeni nuori, jo häitänsä viettävi muut!
21.
Oi poimikaamme, oi poimikaamme tien varsien vaapukoita! Kas kuinka ne kauniina heloittaa, kas kuinka ne viittoen vilkuttaa, kuka hennoisi heittää noita!
Oi poimikaamme, oi poimikaamme,
kesä kestihin kutsuvi meitä!
Ken ties, koska … toisti me juhlitaan.
Pian synkeä syksy on peittävä maan
ja kylvävä kyyneleitä.
Oi poimikaamme, oi poimikaamme, nyt kerrankin kyllin siksi! Oi, syökäämme hampahin syntisin! Oi, kootkaamme kourihin, helmoihin nyt talvenkin tarpehiksi!
22.
Yöperhonen nuori se nukkui lepän lehdellä yksikseen. Mut näkki se aaltoja souti, näki perhosen päällä veen.
Heräs äkkiä nukkuja hento —
kas, laineilta laulua soi.
Se rintahan riemukkaasen
niin kummaa kaihoa loi.
Ja perho se lentää ja lentää.
Mihin häipynyt hämyhyn lie!
Mut näkki se aaltoja soutaa
ja Ahdille anteja vie.