23.
Emo etsien huoneesta huoneesen käy,
mut häntä, oi häntä ei missään näy.
Oi, minne emon lintunen lensi?
He verhosivat ikkunat uutimiin,
ja katu kuusenlehvillä peitettiin.
Miksi, miksi on nyt kaikki niin hiljaa?
Oli sitten niinkuin kukkasilla kuljettu ois,
kuin kallista jotakin ois kantaneet he pois.
Oi, miksi kaikki ihmiset itkee?
Ne sanoi hänen matkalle lähteneen,
mut miksi lapsen laskivat he yksikseen,
ma miks en hältä hyvästiä saanut?
Ja äiti se huoneesta huoneesen käy,
mut häntä, oi häntä ei missään näy.
Oi, minne emon lintunen lensi?
24.
Miks tuli mun äkkiä kylmä nyt?
On niinkuin päiv' olis päättynyt.
Hall' oli niin lämpimät kätöset,
oi, ethän sa impeni pettänyt, et?
Oi, ethän sa jääksi mun muutuvan sois?
Mut miksi sa kuitenkin läksit pois?