— "Oi äitini, katso, kuinka välkkyvi tie!
Oi äiti, äiti, heräjä, se sotajoukko lie." —
Niin suuri on kuninkaiden murhe.
— "Oi, peitä, peitä kasvosi, tyttöni mun.
Jos kuningas se onpi, niin tuli turma sun," —
Se yö oli kaunis ja kalpee.
Ja kansa kun aamulla kävi katsomaan,
niin tyhjä oli tölli ja emo suruissaan.
Oi, suuri on kuninkaiden murhe!
Mut kaviot kun kopsaa ja maa kun jyrisee,
niin kansa Irma-immestä vielä laulelee.
Oi, suuri on kuninkaiden murhe!
21. Lohdutus.
Hän imi, hän puri, hän puristi mun
ja hylkäs kuin omenan kuoren.
Hän juonut on mahlan mun maljastain,
hän syönyt on syömeni nuoren.
Kun vihata häntä ma voisin ees!
Mut ei ota tuhka tulta.
Yks sentään lohdutus mulla on:
sait myrkkyä myös sinä multa.
22. Ihme.
Hän oli jo kuollut ja kuopattu ja nukkui jo nurmen unta. Kesä kukkinut oli hänen haudallaan ja talvi jo satanut lunta.
Mut on kuin haudat ne aukeis taas,
elo henkisi hankia pitkin,
ja on kuin liikkuisi ristinpuu,
min alle ma impeni itkin.