Minä olen kuin metsien indiaani, sinä valkoinen, jonk' olin ma ryöstänyt majahan maani, joka jätti sen.
Minä juoksen ja uin ja tahdon kiini
taas valkoisein.
Tuost' astunut pieni on mokkasiini
yli sammalein.
Hän täst' on tullut ja tuosta mennyt, sen tiedän vain. Mut mist' on tullut ja minne mennyt mun armahain?
20. Irma-impi.
Ja kansa kaikki rauhassa makas majoissaan,
mut murhe oli rinnassa kuninkahan,
ja suuri on kuninkaiden murhe.
— "Mun orhini valkeat te valjastakaa kuus!" —
näin kuningas se keskiyöllä orjillensa huus.
Se yö oli kaunis ja kalpee.
Ja kuningas se kulkevi vaunuissaan,
mut murhe istui vierellä kuninkahan,
ja suuri on kuninkaiden murhe,
Kas, kaviot ne kopsaa ja liikkuvi maa,
mut Irma-impi rauhassa makas majassaan.
Se yö oli kaunis ja kalpee.
— "Oi äitini, kuule, kuinka jyrisevi tie!
Oi äiti, äiti, heräjä, se ukkonen lie!" —
Niin suuri on kuninkaiden murhe,
— "Sa nuku, nuku rauhassa, lapsi levoton!
Jos ukkonen se onpi, se kohta ohi on." —
Se yö oli kaunis ja kalpee.