Kun muistelen, kuin monta aatosta ole aatellut pahaa siellä, jotk' oisi yhdessä vältetty ja voitettu yksimiellä, niin tyttöni, ah armaani, mua lempiä paljon sun täytyvi ja lempiä kauan, kauan.
32. Herodiaan tytär.
Ja jos minä oisin Herodes ja jos sinä tanssisit mulle, niin luulenpa, että ma antaisin oman päänikin palkaksi sulle.
Mut ethän sa päätäni pyytäiskään,
sinä pyytäisit sydäntäni —
oi, ota se, tyttöni armainen,
jos tanssit mun edessäni.
Oi, tanhua, tyttö, mun eelläni ain elon tiellä ja huntua heitä, niin riemuiten rinnoin ma hurmeisin olen astuva elämän teitä!
33. Jes siunatkoon.
Jes siunatkoon, miten sievä hän on, kun näin häntä katselen! miten silmänsä säihky on sammumaton, miten kaulansa valkea, kaareva on, ja alla sen kainoin kummuin povi aaltoo armahinen!
Ja hänt' olen onneton, vältellyt, mua hullua, hupsua voi! Ma hänt' olen vältellyt, väistellyt, hänet unhottaneenikin luulin jo nyt — jes siunatkoon, miten sieväks hänet sentään Luojansa loi,
Ei, turhiksi kääntyi tuumani mun, kun jälleen nähdä sun sain. Sun oon minä onnessa, murheessa sun ja saat sinä leikkiä lemmellä mun, kun saan minä leikkien kiertää yht' tummaa kutrias vain!
34. Jäähyväisten jälkeen.