Miks poskesi vienosti punertuu,
miks hymyhyn kiertyvi mansikkasuu?
Ei, ei, se vain oli kukkanen,
mi aukes aamuhun, kevääsen.
30. Salonkikeskustelua.
Kuten tahdot sa, kullannuppuni! siis ollaan me oudot jälleen? Taas alkakoot hymyt, teeskelyt, koko "volangin" heitto, kas tälleen!
Siis mistä me viimeksi puhuimme? Kai,
minä luulen, "premiääreistä",
tai ehkäpä tahdon voimasta tai
naistyöstä ja Ellen Keystä?
Mikä neidin se miel'pide olikaan
siitä työstä, mi mennyt on väärään? —
Ei, heitetään tämä helkkunaan
tai muuten ma muiskun määrään.
Ja silloin ma vannon, ett' auta ei sua daamin muoto, ei miini, vaan tanssien lähtevi Ellen Key ja tahdon on silmät kiini.
31. Kun muistelen —.
Kun muistelen, kuin monta iltoa olen istunut yksin, yksin, ja katsonut taivahan tähtiä, jotka vilkkuvat vieretyksin, niin tyttöni, ah armaani, sua lähelle tulla mun täytyvi ja katsoa kauan, kauan.
Kun muistelen, kuin monta taivalta olen kulkenut korpimailla, olen uupunut alle kuusien ja istunut iloa vailla. niin tyttöni, ah armaani, sua suudella kauan mun täytyvi ja itkeä, itkeä hiljaa.