Sinä tanssit kuin rautalangalla, sua näytellä rahasta voisi, sulta puuttuvi "impressaario" vaan, niin onnesi varma oisi!
Sinä tanssit kuin rautalangalla,
sinä vuoroin otat ja annat,
sinä milloin heität mun helvettiin,
taas milloin taivohon kannat.
Sinä tanssailet tapojen langalla ja houkuttain sinä horjut, mut juuri kun toivon sun putoovas, sinä punastut vaan sekä torjut.
42.
Älä usko, tyttö, mun laulujain, ne eivät totta puhu, mut usko, mit' ihmiset sanovat ja mitä huutaa huhu!
Ne kertovat jotakin toista kuin
sulolaulut ja laulajan aatteet,
ne pesevät pois sävelpuuderin
ja näyttävät värjätyt vaatteet.
Mut yksi on väri, mi kestävi, jota pestä ei tuhansin merin: mitä koskaan on kaunista kirjoitettu, jota kirjoitettu ei verin?
43. Yksin.
Minä olen niin yksin, niin yksin, kuin yksin olla se voi, joll' on vain yksi aatos ja yksi sävel, mi soi.
Minä olen niin yksin, niin yksin,
kuin yksin on ihminen,
joll' oli vain yksi onni
ja yksi unelma sen.