Mitä olet sinä, tyttöni, minulle? Olet helkkyvä helmivyöni, pyhä rukousnauha mun muistolleni, kun synkkänä saapuu yöni.
Minä hyrisen lauluja hiljakseen
ja ma helmiä hymisten siirrän,
sana sanalta laulan ma lauseesi,
sävy sävyltä muotosi piirrän.
On kuin sun piirteesi pieninkin ois isämeitä ja "avemaria", ja vaikka ma' maass' olen polvillain, kuin öisin ma ylpeä liian!
55. On niin armasta ajatella.
On niin armasta ajatella. elämä kerran ett' uudistuu, sinä olet tyttönen suurisilmä, minä olen poikanen naurusuu.
On niin armasta ajatella,
että me yhdessä kasvettais,
yhdessä juostais nurmet ja metsät,
toria saatais ja toreiltais.
On niin armasta ajatella,
että me toistamme lemmittäis,
että kun yhdelle tulisi murhe,
toinenkin itkusilmihin jäis.
Ei meitä maailma eroittaisi,
ei rikos, ei sydäntuskatkaan,
sulho ois suuri ja nuori ja vankka,
morsian hohtava valkeuttaan.
Sulhanen laittaisi suuren talon,
jonne hän impensä ihanan veis,
impynen sulhonsa ikkunalla
illoin istuis ja lauleleis.
On niin armasta ajatella, että me joskus sen elämme, oi, että me jossakin elämme kaiken, kaiken, mit' tääll' emme elää voi!