Se mies, joka kuullut ei ijässään ole kultaisen naurun soivan, mitä huolii hän, vaikka hän huomaa sen hälle itselleen ilakoivan. Miten huolii hän, vaikka hän tunteekin, ivan veitset kuin ihoa viiltää! Hän kuulevi vaan ja hän kummeksuu, ja silmässä kyynel kiiltää.
Hän oppivi vaan ja hän oudoksuu ja hän silmänsä hiljaa sulkee, hän uskoo vaan ja hän uneksuu, ja mielessä kuvat kulkee.
52.
Sinä teit minun eloni lauluksi ja mun arkeni sunnuntaiksi, sinä kylvit mun polkuni kukkihin ja korpeni kotimaiksi.
Sinä teit minun päiväni unelmaks,
sinä seuloit unhon lunta.
Oi, seulo'os, tyttö, mun silmiini ain,
oi, seulo'os hyvää unta!
Maan mahtavat höyhenvuoteillaan ne unta pyytää ja palvoo. Sill aikaa ma silmäni ummistan ja vain mun onneni valvoo.
53. Kuu kalpea.
Kuu kalpea kulkevi kulkuaan, kevät-yö on kaunis ja pyhä. Kai aika jo ammoin erota ois, mut yhdessä ollaan me yhä.
Yön tuulonen hiljaa tuudittaa lepän lehviä uinuvia. Sydän ääneti sykkien aavistaa suven suuria unelmia.
54. Ave Maria!