Kai useinkin tyhjältä, tyhmältä niin tunnuin ma mielestäsi, kun vaieten, ilman aatteita, minä istuin sun vierelläsi.
Elä tuota, oi impeni, ihmettele!
Oli mullakin aatteita ennen,
oli aatteita antaa sullekin,
oli antaa tullen ja mennen.
Nyt mulla on aatos yksi vaan.
Ken yhden on seurassa aina,
se tyhmistyy, vaikk' aatos se ois
itse taivahan Luojalta laina.
Nyt mulla on aatos yksi vaan. Ja mitäpä puhuisin minä, kun tuota et aatosta kuitenkaan minun lausua sallis sinä.
65.
Kunis kukkivat kanervat kankahan ja vehreä rannan on raita, sinis vapaana keikkuos, tyttöni, vaan ja impenä iloitse maita.
Mut puolat kun palolla punertuu ja vaapukat vaarain luota, niin silloin, tyttöni vienosuu, ole varoillas sekä vuota!
66. Pieni ballaadi.
Honka se humisi ikkunan alla, tyttö oli ikkunassa. "Minkähän lienevi tuulen teillä kultani kulkemassa?"
Tuulet ne honkoa huojutteli,
sulhoa suuret surut.
"Kenenhän pitkiä peijaita nyt
ulvovat tuulien urut?"