Ja ihmiset ovat niin iloiset
ja lyövät lompakoitaan:
"Kas, täällä onni on oikea,
kun vaan sen oikein hoitaa!"
Ja ihmiset sanovat omakseen,
min vaan ovat omaksununna,
vaikk' kunkin onnessa selvästi
on vaakuna valtakunnan,
Mut täällä on joukossa toisia,
joille myntätty onni ei riitä,
jotka tahtovat itse leimata sen,
oman kuvansa katsoa siitä.
On niitä, jotk' etsivät, kaipaavat
sitä puhdasta vuoren kultaa,
jotka kaivavat harkkoja haaveiden
ja saavat — mustaa multaa.
Kas oikean kullan jo korjanneet
on aikoja vuorten Hiidet
pois rahvahan käsistä raa'oista,
ja eessä on ukset viidet.
Mut jos sull' on rohkeutta rinnassas
ja uskot lempehen nuoreen,
niin tule, ja riemuiten käsikkäin
me syöksymme Hiiden vuoreen.
Niin tule, ja kultaiset haavehet
me taomme kultatöiksi,
me taomme ne miesten miekoiksi
ja sorjiksi sotavöiksi.
Ja otamme Hiidestä orhit nuo,
ne korskuvat, kiiltokarvat —
hei, näillä varsoilla ratsastaa
vain valiot ja harvat!
Pois alta nyt, ihmiset ahnehet!
Sylis aukaise, maailma saita!
Kun Hiiden keisarit kulkevat,
niin aukee joka aita.
64.