Sull' on käsi valkea
ja sull' on sormi pieni.
Mull' on käsi mustempi
ja kova korpitieni.
Tahdoin kerran kätehein
sen käden pienen liittää —
Yö se hullun sydämessä
hourehia siittää.
Käsi pieni pelästyi
ja huntu kauas huiskas,
hullu henkäs, herasi
ja itseksensä kuiskas:
"Käsi pieni katoais mun käteheni mustaan, kauempata viitaten se vaan luo lohdutustaan."
Yö-sonetteja.
(1898).
I
Yö.
Yö saapuu. Päivä on poissa.
Hämy silmiä hämmentää.
Jo kaukana korven soissa
tulet virvojen viriää.
Ypö yksin istun ma koissa,
ei armasta, ystävää.
Mut oudoissa unelmoissa
mun henkeni heläjää.