Sido häntä ei yksityinen hahmo, ei muoto, kun kaikkeus hän on, hälle mikään ei outo.
Hautakammio.
(Koottujen teosten valmistuessa).
Mausoleum on valmis, joka paasi pantu, hakattu, tilkitty huolellisesti. Se on suuri, se on laaja; oven eessä kaks sfinksiä vahtina seisoo.
Jos ovat sen suhteet selvät ja hyvät, jos viiva viivaan sattuu — ei säästetty työtä. Kaikk' on harkittu, punnittu parhain, kukin kohta laatunsa jälkeen.
Öin aavisteltu, suunniteltu päivin, hiljaisuudessa vitkaan viimeistelty on työni. Se suorana nousee kuin itse pyhän omantunnon aate.
Ja rakkaudella joka koriste tehtiin, lie hakattu kiveen tai poltettu saveen, se on sydämenlämmöllä luotu, koko sieluni siihen ma panin.
En usko, että työ, minun elontyöni, pysyy. Se on merkitty, tiedän, se katoo, kaatuu. Töiden kuolemattomien tekoon en ollut minä mies kykenevä.
On maine kuin meri: se nousee ja vaipuu; mun työni murenee, sen kuolema vihkii, mut paasista rakennuspaikan sadat majat ynnä kodit kohoavat.
Mua siit' älä etsi, min muovasin muotoon! Mun parhaani lensi kuin myrsky ja tuli, löi säenten sähköisten parvet vailla määrää mun työpajastani.