Kauniit silmät. Taide. Syksy. Legenda. Suru.
HORATlUS
Postumukselle.
Voi, aika rientää, Postumus, Postumus, kuin siivin siirtyy vuodet, ei viivytä miel' hurskas töitä kuolon kolkon, ryppyjä, vanhuutta uhkaavaista.
Vaikk' kolmin sadoin härkiä uhraisit jokainen päivä, ystävä, ehdy ei tuo virta suruinen, mi sulkee Geryonin, Tityonkin kuulun.
Sen poikki kerran käyminen kaikkein on, maan minkä lapsia liemmekin, lienemme kuninkahia tai kerjureita, kaikille pursi on purjevalmis.
Varomme turhaan vaaroja taistelon, pelkäämme merta Hadrian myrskyisää, oi turhaan! Turhaan välttelemme syksyllä terveyden syöjää tuulta.
Ei auta, kerran nähtävä kunkin on tuo virta tumma, vierivä hiljalleen, myös heimo herja Danaon lasten, Sisyphus, tuomittu pitkään työhön.
On heitettävä maa, koti, vaimokin, tuo mieluinen, ja puista sun tarhassas sua, hetken lyhven herraa, seuraa matkalle sypressi synkkä yksin.
Perijä tulee ansiokkaampi, juo satojen salpain sulkemat viinit, käy sun pöytääs niinkuin pappi, kastaa kaulaa ja paasia permannonkin.