Yökehrääjä
Proloogi I-III
Kalevalan kankahilta
Marjatan laulu
Vellamon neiet
Lemminkäisen äiti
Pohjan neien kuolo
Kiputytön laulu
Sukkamieli
Mieron tiellä
Maantiellä
Pihlajan alla
Ma oon kuin aallolla pursi—
Huonoa seuraa
Sonetti Leilalle
Soutelemassa
Kuin musta ja valkeaa—
Tai en itkis ollenkaan—
Kadotettu ystävä
Jo loppuvi öljy—
Mierolaisen joulu
Samettisilmä
Eräälle ystävälleni
Metsään nukkunut
Joutotyötä
Hatara sydän
Yö
On munkin rinnassani hongat huojuneet—
Ma uneksin—
Kuvernöörin koira
Kompia I-II
Hämärissä
Elä itke impeni nuori
Ne silmät ne onnea säihkyivät
Minun mieleni oli kuin lampi
Sun äänesi milloin se säteilee
Oi, istuos impeni tänne
En tiedä, miks sua pelkään
Mikä on laulu lainehilla
Hän kulkevi kuin yli kukkien
Leikitäänkö? Leikitään
Olin kulkenut kukkaistarhat
Oi, suljehan silmäsi sirkkusein
Nuku hetkinen impeni nuori
Oi, muistatko vielä sen virren
Hyi, kuinka sa impeni hymyilit noin
Sa kuuletko laulua kummaa
Katsokaamme kauvan näin
Kuin kilpaa kulkuset soivat
Hän onneton rannalle uinui
Näkinkengät ne rannalla karskui
Vait! Hän nukkuvi
Elä pelkää impeni armas
Näin pääni kun helmahas painan
Sua katselen silmin huikaistuin
Jo lapset laivoja veistää
Oi poimikaamme
Sua lemmin kuin soutava sotka
Yöperhonen nuori se nukkui
Emo etsien huoneesta huoneesen käy
Miks tuli mun äkkiä kylmä nyt
Metsätorpparin lauluja
Metsätorpparin laulu
Terve, luonto!
Hanget soi
Aamun toivossa
Tälläpä pojall' on—
Tuntemattomille tutuille
Päivän laskiessa
Salojärven joutsenet
Elkää te rikkahat
Legenda
Nuorten usko
Erakon hämmästys
Kesämuistoja
Metsäpuro
Aamutunnelma
Soita somer, helkä hiekka!
Kuusi ja lähde
Kuljin kerran läpi honkaholvin—
Kylätiellä
Miksi suree kummun kuusi?
Syystunnelma
MAALISKUUN LAULUJA
(1896)
MAALISKUULLA.
On raitis aamu, Palmusunnuntai, ja ilma tuoksahtaa niin puhtahalta, mut kylmä tuntu on sen tuoksullai— on vielä talvi, viel' on hallan valta.
Jo kirkkahana aaltoo avaruus, jo päivyt paistavi, jo hohtaa hanki, vaan kaikkialla viel' on hiljaisuus ja taivas valju on ja maa on vanki.
Niin luonto nukkuu kuni lapsonen, mi onnen untaan uinuu herttahinta, ja tuskin kuulee hengitystä sen, on otsa puhdas sekä tyyni rinta.
Ei vielä leivon suvilaulut soi, ei virrat vuolaat syökse kuohumalla, mut keväästä jo urvut unelmoi ja kesä haaveksii jo hangen alla.
Näin kevätunelmoita urpupuun ja lemmen haavehia hangen alta lie nääkin nuoret laulut maaliskuun, kun vast' on aavistettu kevään valta.