On meillä loihtu ja laulun valta ja kieli joustava, norja lie. Siin' on noustava kukkapalta, siin' on soihtu ja siin' on tie!
Näin joutuen henkemme hettehen luo sen veestä me voimoa juomme ja takoen taidolla muruset nuo me sampuen uuden luomme, aattehen sammon, laulujen sammon, tietehen, taitehen sammon, veljien riemun, siskojen auvon, Suomen syöjien kammon, mi ukkosen voimalla jyristen sois ja kansojen kummana pauhais ja maailman mainehet Suomehen tois ja Suvannon viljoja jauhais—
syötäviksi, myötäviksi, ihmisten iki-iloksi!
YÖKEHRÄÄJÄ.
Istuin ma illalla yksinäni, kuulin ma hyrinän sydämestäni.
Mikä siellä hyrisevi ainiaan?—
Neitonen rukkia polkevi vaan.
Istuin ma illalla aatteissani, kuulin ma laulua kupeeltani.
Kuka siellä laulavi ainiaan?—
Kuolema neitoa kutsuvi vaan.
Istuin ma illalla yksinäni, kuulin ma itkua sydämestäni.
Kuka siellä itkevi ainiaan?—
Impi se itkevi vapauttaan.