Joudu jo kotihin ja lentosi heitä!
Taikka jo ajeletkin aaltojen teitä,
poikani pieni ja hentoinen.
Lahti on tyyni ja rauhainen.
Heitä jo haukkojen sotakisat kerran!
Kustapa löytänet itsesi verran,
poikani suuri ja kaunoinen?
Lahti on tyyni ja rauhainen.
Anna jo pääskyjen rauhassa lentää!
Tuostapa emollesi surusanat entää,
poikani synkeä, syyllinen.
Lahti on tyyni ja rauhainen.
Ihmiset pahaks sinut parjaavat mulle— paha lienet muille, mut hyvä olet mulle, poikani lempeä, puhtoinen. Lahti on tyyni ja rauhainen.
Ulkona ulapalla myrskyt ne pauhaa,
täällä on lämmintä, täällä on lauhaa.
Lahti on tyyni ja selkeä vaan.
Laske jo lahtesi valkamaan!
POHJAN NEIEN KUOLO.
Se musta lintu lens puusta puuhun, lens Imatran rannoilta Ruijan suuhun.
Näin saapui murhe se matkallaan myös Tieran mökkihin matalaan.
Hän astui saunansa kynnyksellä ja kannel polvella helisi hellä.
Kun kukkui kuusessa lintu kumma:
Jo Pohjolan neien vei Tuoni tumma.