Ma jouduin joutorahvaan tungokseen, ma eksyin, outo, elon markkinoille, ma takerruin sen kauppaturhuuteen ja puutuin narrein pöytähaasteloille.
Pois niistä saada mua koitti hän ja kutsui luokseen ilta-unelmoihin, mut enää pauhinasta elämän en joutanut, en malttanut ma noihin.
Näin erottiin ja moneen aikaan en mä sitten kuullut hänen kohtaloistaan, jos joskus satuttiinkin yhtehen, niin tuntenut ei enää toinen toistaan.
Oi, jospa sovintoon taas ryhdyttäis ja kaksin taasen iltaa istuttaisi, jos unten maailmoissa yhdyttäis ja sointuun oikeaan jos sielut saisi!
Niin paljon, paljon meillä kummallai ois toisilleen nyt kertomista uutta, ois sulia tuoreet kotiviestit kai, ja mulla elon huolta, katkeruutta.
Siis joudu luoksein Fantasia vaan, siis istu vierelleni virren henki!— Mut eipä ystävääni kuulukkaan, lie elon myrskyt murtaneet jo senki.
JO LOPPUVI ÖLJY—
Jo loppuvi öljy mun lampustain.
Ulos ikkunan yöhön ma tuijotan vain.
Ma katson ja katson ja aattehet ne lentää, ne lentää kuin kuplaset.
Ja kuplat ne kulkee ja kuplat ne käy, mut ei minun onneni kuplaa näy.