Nään ikkunan yöstä ma itseni vain.
Jo loppuvi öljy mun lampustain.
MIEROLAISEN JOULU.
Pois joulukuuset, kynttilät ja riemulaulut lasten ja äidin tortut lämpimät— pois juhla onnekasten!
Tää päiv' on päivä sydänten ja sisarusten silta, tää päiv' on päivä rikasten ja ilollisten ilta.
Mut meille mieron miehille ja onnen kerjureille on muiston musta juhla se ja tuskan tuoja meille.
Nuo joulupuut ja kynttilät ja lasten laulajaiset ja äidin tortut lämpimät ja annit armahaiset—
Ken niitä muuten muisteleis, kun elon aallot pauhaa! sen venhon merten meuru veis— vain aallon all' on rauhaa.
Mut joulujuhlan tullessa kun taiston aallot vaipuu, niin on kuin rinnan pohjasta taas nousis kaiho, kaipuu.
Ja on kuin huone kylmä ois ja jäässä mieron liesi ja on kuin hetken olla vois taas lapsikin kentiesi.
Ja sydän pyytäis lämpöä ees hiukan, oven suusta, ja tekis mieli leikkiä ja nähdä joulukuusta.