—Et tiedä, mitä toivot. Onneksi et osaa tietä sinne.
—Sinä osoitat. Tahdon sinne sinun kerallasi.
—Etkä sitten enää koskaan pääsisi päivänvaloon? Eikä olisi koskaan auki enää sinulle tie elämän kukkakumpuja kulkemaan?
—Tahdon olla siellä, missä sinä olet. Tahdon vaeltaa niitä polkuja, joita sinä vaellat, enkä mitään muita enää, sillä tiedä, että rakastan sinua.
—Etköhän sinäkin rakasta minussa vain omaa rakkauttasi?
—Saatpa nähdä sen silloin, koska syöksyn sinun kanssasi syvyyteen.
—Milloin tuon aiot tehdä?
—Koska päivä koittaa. Se on meidän kohtalomme ikuisesti yhdistävä.
—Minulla ei ole mitään kohtaloa enää. Olen mennyt mies. Sinulla on elämä edessäsi.
—Tahdon elää sinun elämääsi. En vain tätä, täällä pinnalla, vaan myös sitä siellä alhaalla pohjavesissä.