—Mutta ethän sinä kuitenkaan voi olla ijäti kanssani. Sinunhan täytyy aina aamuin takaisin syvyyteen.
—Juuri siksi minä vihaan teitä, te päivän lapset!
—Vihaat? Minuakin?
—Sinuakin. Mitä te tiedätte meistä täällä alhaalla?
—Miksi et sinä siis kerro minulle mitään?
—Kerran kertonenkin.
—Olet paha. Ymmärrän, että kuulut pimeyteen.
—Sinäkin sanot sen? Sinä?
—Anna anteeksi!
—Kuulun pimeyteen, mutta juuri siksi meille on niin paljon anteeksi annettava.