Nyt oli hän aivan selvillä hänen salaisuudestaan.
—Se vaatii siis niin suuren uhrauksen? hän kuiskasi.
—Kyllä. Ei ole mitään suurempaa.
—Siis on se kuolema?
—On. Minä en voi tulla pelastetuksi pimeyden valtakunnasta, ellei joku rakasta minua niin, että antaa sielunsa ja ruumiinsa minun edestäni.
—Ja muuttuu itse meren kalaksi?
—Niin. Ja sitähän ei kukaan voi. Sitähän ei voi eikä saa vaatia keneltäkään ihmiseltä.
Hymyili silloin omituisesti tuo kuvankaunis kuninkaantytär. Mutta hän ei sanonut mitään, vaan säilytti salaisuutensa.
Aamurusko kohotti jo yli vuorten sormiaan.
—Niin, meidän on kaiketi sitten erottava, hän sanoi.