—Mutta miksi?
—Siksi, että minä en ole vielä eheä niinkuin sinä. Siksi, että joku osa minusta kuuluu vielä tuonne ylhäälle.
—Kärsimyksen valtakuntaan?
—Niin. Joku osa minussa on vielä kuolevaista.
—Ja se tahtoo sinut ihmiseksi jälleen?
—Niin. Minä ymmärrän, että se on mahdotonta, mutta minä en voi sille mitään. Ken kerran on ajassa elänyt, hänen on vaikea sitä edes iankaikkisuudessa unhottaa.
—Tänä yönä minä suutelen sinut kuolemattomaksi!
—Tee se, armaani! Ja minä vakuutan, että huomenna ovat kaikki mustat muistot minulta haihtuneet.
—Jo nyt! Jo nyt on sinun oltava iloinen ja onnellinen. Lupaatko?
—Minä lupaan.