—Entä sinulla? Minkälainen omatunto sinulla.
—Ei kannata puhua, virkahdin irvistäen happamesti. Minä olen syntynyt pahan omantunnon kanssa maailmaan.
—Yhyy, murahti Musti. Sinä kuulut siihen lajiin!
—Mihin lajiin?
—Niihin, jotka kulkevat häntä koipien välissä ja pyytävät anteeksi omaa olemassaoloaan.
Niitä on meillä kolme miljoonaa, teki mieleni lisätä siihen. Mutta koska en ollut oikein varma siitä, missä määrin Musti ymmärtäisi meidän kansallisia heikkouksiamme, virkahdin ääneen vain:
—Etköhän nyt kertoisi jotakin tuosta pappilaretkestäsi?
—Mikäs siinä on, virkahti Musti, jos se vain sinua huvittaa.
Minullehan se oli kerrassaan elämäni käännekohta.
Ja hän alotti heti kertomuksensa.