Mutta olisiko Johannes todellakin uskaltanut kurkottaa niin korkealle?
Miksei! ajatteli Muttila edelleen. Rohkea rokan syö. Ja onnenmyyrä se on tuo Tamminen ennenkin ollut.
Hänkin oli kuullut rouva Rabbingin avioerosta ja arvasi hänen senvuoksi oleskelevan Köpenhaminassa.
Ja Johannes taas saattoi rouva Rabbingin vuoksi täällä oleskella.
Mutta mitä Liisa sitten täällä teki? Sitä ei Muttila voinut ymmärtää.
Kerran Johanneksen kanssa kahdenkesken kapakassa ja puolikkaan punaviiniä tyhjennettyään, hän kysyi sitä Johannekselta.
—Kuulepas, hän sanoi, vilkuttaen silmäänsä tuttavallisesti. Eikö sinun olisi aika päästä rakastajattarestasi?
Kysymys tuli Johannekselle aivan odottamatta.
Hän ei ehtinyt suuttua edes, kun Muttila jatkoi jo samaan äänilajiin:
—Tarkoitan, sinulla taitaa olla vispilänkaupat käymässä vähän niinkuin toisella taholla?