—Minä en ymmärrä, yritti Johannes.
—Aivan kuin tahdot, sanoi Muttila hyväntahtoisesti. Pidä vain salaisuutenasi!
—Sinä erehdyt, erehdyt kokonaan! väitti Johannes innokkaasti. Ei minulla ole mitään salaisuuksia.
—Ehkä ei, hymyili Muttila. Mutta milloin sinä aiot esitellä minut rouva Rabbingille?
Hän oli jo usein ennenkin tehnyt tuon kysymyksen. Johannes oli aina vastannut välttelevästi siihen.
—Milloin hyvänsä, hän sanoi. Heti kun sattuu tilaisuus.
—Sitä vaan ei tunnu sattuvan, pisti Muttila piloillaan. Taidat aikoa pitää saaliisi yksinäsi.
Leikki taisi olla paras keino tässä, tuumi Johannes. Siten hän helpoimmin suoriutuisi Muttilasta.
—Entä jos pitäisinkin! hän virkahti.
—Mutta se on väärin, väitti Muttila. Se on vasten välipuhetta.