—Mitä välipuhetta?
—Etkö muista? Minun piti muovailla sinulle rakastajattaresi kuva ja sinun hankkia minulle tilaus rouva Rabbingilta.
—Ah, se on totta! myönsi Johannes. Sen olin minä kokonaan unohtanut.
—Muista nyt ensi kerralla, sanoi Muttila. Aika kuluu kuin siivillä. Ja jouluksi minun täytyy olla välttämättömästi kotona.
Tuo sana lennähytti erään aatteen Johanneksen aivojen läpi.
—Jouluksi! hän toisti itsekseen hajamielisesti.
—Niin, jouluksi, sanoi Muttila. Aiotko sinäkin ehkä kotiin?
—Minä?
Johannes säpsähti. Mitä hän tiesi vielä joulustaan? Viettäisikö hän sen siellä tai täällä? Yksin vai…?
Mutta joulun tienoilla olisivat hänen rahansa lopussa. Ja siinä oli pulma, jota olisi kyllä sietänyt ajatella, jos olisi uskonut sen sillä selviävän.