—Sepä mainiota! sanoi hän vain. Sittenhän minä voin saada miellyttävää matkaseuraa.
Hyvin käy, ajatteli Johannes. Hän ei epäile tässä piilevän juonta ollenkaan.
Hän päätti tehdä vielä toisen kokeen.
—Kuulepas, sanoi hän äkkiä vaihtaen puheenainetta. En ole muistanut kysyä sinulta ollenkaan, kuinka somat tanskattaret ovat sinua viehättäneet.
Muttila teki epätoivoisen liikkeen kädellään.
—Minulla on ollut liian paljon työtä, sanoi hän, voidakseni heihin tarpeellista huomiota kiinnittää. Tiedäthän, nuo kaksi tilausta, kaksi muotokuvaa…
—Ja sitäpaitsi Liisan kuva, pisti Johannes väliin.
—Niin, huokasi Muttila. Minä olen ollut liian kauan ilman naista.
Tunnen, että terveyteni jo nyt on kärsinyt siitä.
—No, katsellut sinä heitä kuitenkin lienet? uteli Johannes.
—Kyllä, hymyili Muttila. En tahdo kieltää, ettei silmäni joskus olisi siirtynyt sinnepäin.