—Myöskin eräitä viikkoja. Ja te jäätte tänne?
—Ainakin jouluun. Te ette tiedä ehkä, että par'aikaa teen eroa miehestäni.
Hän sanoi senkin aivan suoraan ja avomielisesti kuin vanhalle ystävälle.
Tuntui kaikesta, että hän luotti täydellisesti Johannekseen. Ja Johannes rupesi viihtymään aina paremmin tässä kirkkaassa, viileässä ilmakehässä, jota eivät mitkään vipajavat auerleikit häirinneet.
—Ja onnistuuko se? hän kysyi.
—Kyllä, vastasi rouva Rabbing lujasti. Asia tulee pian Helsingin raastuvan-oikeudessa käsiteltäväksi.
—Ja siksi te nyt oleskelette ulkomailla?
—Niin, hymyili rouva Rabbing. Minua tullaan syyttämään siitä, että olen jättänyt mieheni. Mutta sehän on muodollisuus.
—Lakimiehet sen kyllä järjestävät, lohdutti Johannes. Vai olette jo päässyt niin pitkälle?
—En ilman vastuksia. Te näette, minulta on mennyt kolme pitkää vuotta siihen.