Hän oli tullut kutsuttuna Rabbingin parisilaiseen hotelli-asuntoon ja tavannut rouvan esihuoneessa.
Hän oli juuri niihin aikoihin Liisan vuoksi rikkonut välit oman vaimonsa ynnä tämän sukulaisten kanssa ja päättänyt erota. Rabbing tahtonut estää julkista häväistystä ja Johannes saapunut hänen luokseen joltisessakin mielenkuohussa.
Hän oli katsonut, että koko maailma oli vastaan häntä ja hänen luvatonta, epäyhteiskunnallista rakkauttaan. Ja hän oli päättänyt taistella vaikka vasten koko maailmaa tuon uuden tunteensa ja uuden suhteensa vuoksi, joka ensi hetkestä näihin päiviin saakka oli ollut kaikkien hänen ajatustensa ja tekojensa ohjenuora.
Silloin hän aivan äkkiarvaamatta oli saanut henkisen liittolaisen rouva
Rabbingista.
Heillä oli ollut parin minuutin keskustelu, ennen Johanneksen astumista Rabbingin huoneesen. Rouva Rabbing ilmoittanut hyväksyvänsä hänen tekonsa ja päätöksensä erota avioliitosta, koska hän kerran ei ollut siinä onnellinen.
Samalla hän oli tullut sanoneeksi niin paljon itsestäänkin ja omasta avioliitostaan tuon nerokkaan, mutta kyynillisen miljoonamiehen kanssa, että Johannes oli voinut kehoittaa häntäkin eroamaan ja seuraamaan oman sisäisen totuutensa vaatimusta.
Rouva Rabbing väittänyt olevansa liian heikko siihen. Hänen miehensä ei tosin häntä rakastanut, mutta oli hänet jo heti heidän avioliittonsa alusta kaikkivaltiaan tahtonsa alle orjuuttanut.
Johannes oli nyt utelias tietämään, kuinka nuo kaksi ihmiskohtaloa olivat tällä välin mahtaneet toisiinsa suhtautua.
—Asutteko pysyvämmin täällä Köpenhaminassa? hän kysyi peläten ehkä liian arkoja asioita koskettavansa.
—Olen asunut jo eräitä viikkoja täällä, vastasi rouva Rabbing vaivattomasti. Ja te?