—Kenet? kysyi Liisa arasti.
—Rouva Rabbingin, selitti Johannes. Tiedäthän, tuon miljoonamiehen puolison. Minä olen ennenkin tavannut hänet.
—Sinä olet ennenkin tavannut hänet?
Johannes näki, että Liisan suupielet värähtelivät lapsellisesti.
Ikäänkuin hän olisi apua anonut. Ikäänkuin hän olisi tahtonut huutaa turvaa ja pyytää Johannesta tai jotakin muuta, ketä hyvänsä, häntä suojelemaan ja estämään häntä syöksymästä syvyyteen!
Johannes näki sen ja tunsi myöskin kummallisen piston sydämessään.
Mutta eihän nyt ollut aikaa välittää sellaisesta.
—Kyllä, pari kertaa, vastasi hän viattomasti. Hän on ollut jo jonkun aikaa täällä ja aikoo olla jouluun asti. Oletko kuullut, että hänkin aikoo ottaa avio-eron?
—Ja kuka muu? kysyi Liisa.
Johannes hämmentyi hiukan hänen tiukasta, tutkivasta katseestaan.
—Ei kukaan, hän koetti selittää. Tarkoitan … ei kukaan muu tällä kertaa. Minähän olen jo aikoja sitten ottanut sen.